Etiketti ja pukeutuminen

Etiketti

Akateemisissa pöytäjuhlissa noudatetaan yleisten hyvien tapojen lisäksi omaa akateemista etikettiä, jossa on vieläpä eroja eri järjestöjen välillä. Tällä sivulla on kerrottu VSO:lla yleisimmin käytössä olevista tavoista.

Pöytäjuhlat ja akateemiset tanssit ovat perinteisesti olleet osa ylioppilaan kokonaisvaltaiseen sivistykseen kuuluvaa tapakoulutusta. Etiketistä ei kuitenkaan tarvitse erityisesti huolestua eikä sitä tarvitse opetella ulkoa, sillä tärkeimmistä säännöistä muistutetaan yleensä juhlan alussa. Rangaistukset eivät myöskään kuulu osakuntalaiseen juhlaperinteeseen, vaan etikettirikkomuksista pyritään huomauttamaan vain, jos sille on oikeasti tarvetta, ja silloinkin aina asiallisesti.

Käyttäytyminen

Akateemiset pöytäjuhlat koostuvat kolmesta ruokalajista – alkuruoasta, pääruoasta ja jälkiruoasta – joita erottavat konferenssitauot. Alkuruokaa edeltää yleensä cocktail-tilaisuus. Juhlaan voi saapua milloin tahansa cocktail-tilaisuuden aikana, mutta varsinaisen pöytäjuhlan alusta ei parane myöhästyä.

Pöytäjuhlassa on lähes aina määrätty istumajärjestys eli plassi, jonka juhlan järjestäjät ovat luoneet vieraiden esittämien toiveiden ja oman harkintansa mukaan. Oman paikkansa löytää ns. plassikartasta ja pöytään asetetuista plassikorteista. On kohteliasta esitellä itsensä juhlan aluksi vierustovereilleen, ellei heitä tunne jo entuudestaan. Sivistynyt keskustelu on juhlissa muutenkin hyvin suotavaa, koska ilman sitä ruoka ja juoma ehtivät loppumaan varsin nopeasti.

Alkuruoan alussa esitellään yleensä päivän ohjelma, tarjoilut ja muut tarpeelliset tiedot. Ruoka tuodaan useimmiten pöytään jo etukäteen, mutta muussa tapauksessa syöminen on kohteliasta aloittaa aikaisintaan, kun kaikki vierustoverit ovat saaneet oman ruokansa. Aterimista käytetään ensin uloimmaksi asetettuja. Ruokailun aikana ne asetetaan tarvittaessa ristiin lautaselle ja sen loputtua “kello viiteen”. Kuhunkin ruokalajiin kuuluvat myös omat juomansa. Ne on vettä lukuun ottamatta “avattava”, eli niitä ei saisi juoda, ennen kuin on laulettu jokin niihin liittyvä laulu.

Puheet, laulut ja muut ohjelmanumerot rytmittävät juhlaa, ja niiden aikana ei tule syödä, juoda, puhua, poistua pöydästä, palata siihen tai aiheuttaa muutakaan häiriötä, ellei siihen ole aivan pakottava syy. Puhelimen käyttöä juhlassa tulisi kokonaan välttää.

Laulut

Osakunnan lauluperinteeseen kuuluvat lukuisat eri laulut. Jotkin lauletaan aina tietyssä juhlan vaiheessa (Helan går, Punschen kommer, O alte Burschenherrlichkeit), toiset ovat vakiintuneet säännölliseksi osaksi ohjelmistoa ja joitain lauletaan vain silloin tällöin. Yleisimmät laulut löytyvät osakunnan punaisesta laulukirjasta, ja sen lisäksi juhlassa voi olla käytössä erillinen laululäystäke eli läsy. Moniin lauluihin kuuluu laululeikkejä, lisäsäkeistöjä tai muita erikoisuuksia, joita ei ole merkitty laulukirjaan. Ne oppii kuitenkin sitsatessa nopeasti.

VSO:n pöytäjuhlissa ei ole vapaata laulunjohtoa, vaan lauluista vastaavat laulunjohtajat. Heottavat kuitenkin yleensä mielellään vastaan laulutoiveita ja antavat pyydettäessä muidenkin johtaa laulua. Johtamiseen käytetään VSO:lla osakunnan värien mukaista laulumiekkaa eli rapiiria. Laulunjohto tapahtuu tyypillisimmin seuraavasti:

Laulunjohtaja kiinnittää juhlaväen huomion lyömällä pöytää rapiirin lappeella ja huudahtamalla “Silentium ad verbum”. Tässä vaiheessa kaikkien on syytä hiljentyä, oli käynnissä oleva keskustelu kuinka kiintoisa tahansa.
Kun laulunjohtaja on esitellyt laulun, hän huudahtaa “Verbum ex est – ad cantum”, lyö pöytää uudestaan ja aloittaa sen.
Laulunjohtaja antaa laululle oikean vireen ja osoittaa rapiirilla tahtia. VSO:n lauluperinteeseen eivät kuulu välihuudahdukset – laulua ei johdeta pöydästä.
Laulunjohtaja päättää laulun sanoihin “Cantus ex est” ja lyö taas pöytää, minkä jälkeen skoolataan.

Laulumiekkaa ei saa käyttää ilman osakunnan värien kanto-oikeutta.

Skoolaaminen

VSO:lla skoolataan eli kohotetaan malja seuraavassa järjestyksessä: etuvasemmalle, etuoikealle, keskelle. Tämän jälkeen juodaan ja “puretaan” skoolaus eli skoolataan samojen henkilöiden kanssa, mutta vastakkaisessa järjestyksessä. Skoolaamiseen ei kuulu lasien kilistely, vaan sen aikana katsotaan kulloinkin vuorossa olevaa pöytätoveria silmiin ja nostetaan hillitysti lasia. Skoolaamiseen voi käyttää mitä tahansa juomaa, myös vettä.

Akateemiset tanssit

Vuosijuhlat päätetään tanssiaisiin, joissa tanssitaan akateemisia tansseja. Sitä varten pöytiin jaetaan tanssikortit, joihin voi juhlan aikana kerätä tanssiparien nimiä.

Käytännössä osakunta-aktiivi oppii akateemiset tanssit hyvin nopeasti, koska ne ovat kaikkien ylioppilasjärjestöjen vuosijuhlissa lähes samat ja vieläpä useimmille tutut lukion vanhojen tansseista. VSO:lla tanssitaan yleensä poloneesi, kehruuvalssi (mignon), cicapo, pas d’espagne ja grande valse. Grande valsea lukuun ottamatta jokaisen tanssin jälkeen tanssitaan edellisen tanssiparin kanssa ns. välivalssi. Tansseihin löytyvät video-ohjeet Helsingin yliopiston YouTube-kanavalta. Täydellisesti niitä ei tarvitse osata, koska mallia voi aina ottaa muista, ja epämääräinen säätäminen tansseissa on hyvin yleistä.

Pukeutuminen

Akateemisiin tilaisuuksiin määrätään yleensä tilaisuuden juhlavuutta ja merkitystä heijastava pukukoodi. Perinteiset pukukoodit ovat monesti varsin rajoittavia – tummaksi puvuksi ei kelpaa mikä tahansa tummanvärinen asu eikä arkipuvuksi huppari ja farkut. VSO:n juhlaperinteessä pukeutumisen tarkoituksena on ennen kaikkea juhlan arvokkuuden ja yhteishengen korostaminen. Pukukoodit toimivat suuntaviivoina, eivät tiukkoina sääntöinä, ja niitä voi tulkita omaan tyyliin sopivalla tavalla juhlan luonteen huomioiden. Jokainen saa pukeutua omaksi itsekseen. Tärkeintä on, että asu välittää arvostusta juhlaa ja muita juhlijoita kohtaan.

Osakunnan tapahtumissa ja osakuntaa edustaessa on sopivaa myös pukea ylleen osakunnan värit nauhan tai ruusukkeen muodossa. Osakunnan värejä kantaessa muun puvustuksen yleisilmeen tulee olla siisti ja juhlava.

Pukukoodit

Juhlapuku on osakuntamaailmassa käytössä lähinnä vuosijuhlissa ja Ruotsin-matkoilla. Se merkitsee mieluiten frakkia, täyspitkää iltapukua tai kansallispukua, mutta frakin voi tarpeen vaatiessa korvata tummalla puvulla.

Frakkiin kuuluvat musta hännystakki, housut, sukat ja lakerikengät, valkoinen paita, solmuke ja taskuliina, kullan ja helmiäisen väriset paidan- ja kalvosinnapit sekä liivi. Osakunnalla käytetään melkein poikkeuksetta valkoista liiviä, koska useimmat akateemiset juhlat ovat iltatilaisuuksia. Suuriin vuosijuhliin kuuluu myös päiväjuhla, jonka ajaksi valkoisen liivin voi vaihtaa mustaan. Täysin välttämätöntä tämä ei ole, koska mustat liivit ovat harvinaisia ja usein kalliita. Huomaa, että frakin solmuke on aina valkoinen myös mustaa liiviä käytettäessä.

Taskuliina otetaan rintataskusta pois, kun käytössä on mitaleja tai pinssejä, ja lisäksi frakin kanssa voi käyttää valkoisia käsineitä, jotka otetaan käsistä ruokapöydässä. Frakin kanssa ei käytetä rannekelloa, vaan halutessaan liivin taskussa voi pitää taskukelloa.

Nainen pukeutuu frakin sijasta täyspitkään iltapukuun. Sen tulee olla arvokas ja näyttävä, ja sen kanssa kannetaan pientä iltalaukkua ja tarvittaessa pitkiä käsineitä ja juhlashaalia.

Juhlapukuna voi halutessaan käyttää myös kansallis- tai muinaispukua.

Tumma puku on juhlapukua astetta rennompi pukukoodi, jota käytetään osakunnassa Turun palossa, itsenäisyyspäivänä ja muissa juhlallisemmissa tilaisuuksissa.

Varsinainen tumma puku on väriltään musta, tummanharmaa tai tummansininen, ja sen kanssa käytetään valkoista kauluspaitaa, solmiota ja mustia nahkakenkiä. Nauha kulkee tällöin solmion päältä. Tummaa pukua voi tarvittaessa käyttää frakin sijasta. Nainen pukeutuu juhlavasta kankaasta valmistettuun iltapukuun tai juhlavaan mekkoon, joka voi olla täyspitkää lyhyempi, kunhan kokonaisuus on arvokas.

Arkipuku on pukukoodina tummaa pukua rennompi ja monipuolisempi. Sitä käytetään joskus rapujuhlissa ja muissa astetta vakavammissa tapahtumissa, joihin tumma puku olisi kuitenkin liian juhlava. Se voi merkitä esimerkiksi harmaata, sinistä tai ruskeaa pukua sekä hillityn väristä kauluspaitaa ja kenkiä. Tummasta puvusta voi myös tehdä arkipuvun esim. vaihtamalla kauluspaidan, solmion ja / tai taskuliinan arkisempaan tai jättämällä solmion kokonaan pois.

Osakuntanauha

Osakuntanauhaa käytetään juhlapuvun, tumman puvun, arkipuvun ja cocktail-puvun kanssa. Lisäksi sitä voi käyttää siistin arkiasun ohella. Nauhaa käyttävä edustaa aina osakuntaa, joten sen kanssa on oltava siivosti.

VSO:n nauhaa kannetaan aina siten, että väreistä heraldisesti kevein eli kulta on ylinnä ja vihreä alinna. Nauhaa pidetään viistosti rinnan yli, perinteisesti miehet oikealta ja naiset vasemmalta olkapäältä. Se ei saa kannettaessa koskea paljaaseen ihoon. Jos siltä ei voi muuten välttyä, nauhaa voi kantaa myös ruusukkeessa rinnan vasemmalla puolella. Ruusukkeen tekemiseen löytyy ohjeet Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan sivuilta.

Käytössä voi olla myös useampia nauhoja (esim. muiden osakuntien, ainejärjestöjen tai osakunnan ystävyysjärjestöjen nauhat). Kerralla ei kuitenkaan ole suotavaa kantaa kolmea nauhaa enempää, ja oman osakunnan nauha on aina pidettävä ylinnä.

Osakunnan kunnianosoituksia eli harrastus-, ansio- ja kunniamerkkiä kannetaan osakuntanauhassa. Harrastusmerkin kanssa käytetään normaalia nauhaa, mutta kahta muuta varten on olemassa leveämmät ansio- ja kunniamerkkinauhat. Merkit asetetaan nauhaan siten, että ne ovat käytettäessä rinnan keskellä, harrastusmerkki joko nauhan suuntaisesti tai pystysuoraan ja ansio- sekä kunniamerkki aina nauhan suuntaisesti. Osakuntanauhaan ei saa kiinnittää muita kuin edellä mainittuja merkkejä, ja niistäkin saa käyttää vain yhtä kerrallaan.

Rennommissa tilaisuuksissa voi käyttää osakuntanauhan sijasta osakuntamerkkiä eli ns. väripinssiä, jollaisen voi ostaa taloudenhoitajalta värienkanto-oikeuden saatuaan. Värejä käytettäessä tulee kuitenkin välttää inttämistä, eli nauhaa ja merkkiä ei tule käyttää samaan aikaan.

Akateemiset kunniamerkit

Akateemisilla kunniamerkeillä tarkoitetaan yleisimmin tapahtumista saatuja mitaleja ja pinssejä. Niitä jaetaan joskus Suomessa, mutta erityisesti niitä on tapana antaa Ruotsissa milloin minkäkin tapahtuman yhteydessä, usein myös suomalaisille vieraille.

Akateemisia kunniamerkkejä kannetaan vain silloin, kun ne on erikseen mainittu pukukoodissa. Frakkia ja tummaa pukua käytettäessä taskuliina otetaan pois ja mitalit kiinnitetään suunnilleen sen kohdalle. Pinssejä pidetään useimmiten takin vasemmassa kauluksessa.

Kunniamerkkien ja muiden killuttimien määrässä on etenkin juhlallisemmissa tilaisuuksissa syytä noudattaa kohtuutta.

Ylioppilaslakki ja talviylioppilaslakki

Ylioppilaslakki kuuluu perinteisesti ylioppilaan kesäiseen arkiasuun. Myöhemmin sen arkikäyttö on vähentynyt ja se on enenevissä määrin alettu käsittämään juhlapäähineeksi, mutta varsinkin osakunnissa sitä käytetään usein niin rennommissa kuin juhlallisemmissakin tilaisuuksissa. Nykyään ylioppilaslakin rinnalle on tullut ns. talviylioppilaslakki, jota käytetään muina vuodenaikoina ylioppilaslakin sijasta. Kesälakki vaihdetaan talvilakkiin lokakuun alkaessa ja talvilakki kesälakkiin Mantan lakituksessa vappuaattona. Normaalia ylioppilaslakkia saa talvisaikaan käyttää vain kuraattorin erityisluvalla esimerkiksi itsenäisyyspäivän soihtukulkueen tai ulkomaan edustusmatkojen yhteydessä.

Ylioppilaaksi tullessa ylioppilaslakkiin otetaan kokardiksi yleensä Helsingin yliopiston symboli, kultainen Apollonin lyyra. Korkeakouluun tullessa muiden korkeakoulujen opiskelijoiden tulisi vaihtaa se oman opinahjonsa kokardiin. Lisäksi lakkinsa vuoriin voi yleisisänmaallisen sinivalkoisen sijasta valita oman osakuntansa tai maakuntansa värit. Ylioppilaslakin sijasta voi käyttää teekkarilakkia tai muun opintoalan erikoislakkia, joskin niihin liittyy usein erityisiä rajoituksia.

Ns. talviylioppilaslakki on “alkuperäisen” (vuoden 1852 ylioppilasunivormun) mallin mukainen tummansinisestä villakankaasta tehty lakki, josta on tullut erityisesti osakunnilla suosittu. Nykyään näitä lakkeja tekee E. R. Wahlmanin hattuliike Helsingissä. Oman lakkinsa voi tilata liikkeestä milloin tahansa, mutta halvemmalla sen saa osakuntien jokasyksyisestä yhteistilauksesta. Koska talviylioppilaslakki tilataan useimmiten vasta osakuntaan liittymisen jälkeen, siihen valitaan miltei poikkeuksetta oman osakunnan värien mukainen vuori.