Alussa oli VSO. Osakunta täynnä hörhöjä. Toiset olivat hörhömpiä kuin toiset. Hörhöistä hörhöimpiä olivat autoista innostuneet. Ne, jotka kaikissa tapahtumissa ja juhlissa puhuivat autoista. Vain autoista. Ja niiden virittämisestä, niillä kisaamisesta, vanhojen "raatojen" korjaamisesta ja leppoisasta "kruisailuista". Ennen pitkää oli joku kyllästyvä ainaiseen autoista vaahtoamiseen, ja näin päättivät muut "pakottaa" nämä hörhöistä hörhöimmät omaan kerhoonsa. Autoista Kiinnostuneiden Varsinaissuomalaisten Kerho, AKVK oli syntynyt.

Kerhoon kuuluu jäseniä neljä (Aksu, Heksu, Miksu ja Tuksu) sekä yksi "ulkojäsen" (Jaksu, yours truly, Suomen Turusta, antakaa anteeksi). Kerhoon ei liitytä, siihen ajaudutaan. Jäsenyyttä ei voi pyytää tahi anoa, se on ansaittava. Jos siis AKVK:n jäsenyyden kohdalla voidaan puhua "ansiosta". Kyse ei ole aktiivisesta kilpa-autoilusta, ei koulutuksesta, eikä ammatista, vaan intohimosta autoihin. Ja Fordeihin.

Kerhon jäsenenä ei tarvitse olla friikki, mutta se on eduksi. Kerhon jäsenen ei edes tarvitse omistaa autoa, ja autottomalla onkin oikeus kuittailla kaikista automerkeistä ja -malleista. Jos muiden huumorintaju siis riittää. Yleensä on riittänyt. Kerhon jäsenen ei välttämättä tarvitse edes tietää, mistä puhuu, eihän kukaan ole seppä jo syntyessään. Tärkeintä on iloinen mieli, reipas asenne ja hulppeat materialistiset unelmat neljällä pyörällä.

Kerho ei keskity ainoastaan suunsoittoon, vaan ihan oikeaa ohjelmaakin on järjestetty. Satunnaisten ruuvaus- ja ideointisessioiden lisäksi kerho on myös aktiivisesti mukana VSO:n kesäretkillä, mm. ketunmetsästyksessä. Enimmäkseen kerhoa voisi kai kuvailla termillä "ei mitään", mutta yhteinen ideologia jäsenten välillä on vahva side. Puheenaihetta ei tarvitse koskaan miettiä, lähinnä yleensä pitäisi miettiä keinoja, kuinka puheen saisi taukoamaan.

Tavataan taas, osakunnalla tai Esson baarissa!

Jaksu, Proud ulkojäsen of AKVK